|
|
Back To Basics on Christina Aguileran kolmas englanninkielinen albumi. Levyn pääteemana on yhdistää elementtejä 20-, 30- ja 40-luvun bluesista ja jazzista nykypäivän soundiin. Tuplalevyssä onkin roimasti vanhahtavia sävyjä, mutta ne eivät ole oikeastaan missään vaiheessa niin päälle käyviä, etteikö albumi voisi maistua, vaikkei vuosikymmenien takaiset tuoksut innostaisikaan.
Christinan vokaalit ovat luonnollisesti edelleen erittäin miellyttävät ja ne pääsevät hyvin esille rauhallisissa vedoissa kuten neitosen äidilleen omistama Oh Mother, joka kehittää oivasti myös tunnelmallista taustaa. Myös esimerkiksi On Our Way saa puolelleen erityisesti pianon voimalla. Ensimmäinen single, Ain´t No Other Man, on sikäli hyvä esimerkki albumin ensimmäiseltä levyltä, että rauhallisen materiaalin lisäksi talsitaan hetkittäin myös hieman jykevämpiä polkuja. Erityisesti Back In The Day, Slow Down Baby ja Still Dirrty valjastavat Christinan vokaalit todella mielekkäiden taustojen päälle. Jopa Makes Me Wanna Pray toimii erinomaisesti hyökkäävästä gospel-kuorosta huolimatta. Levy lopetetaan mielenkiintoisella idealla Thank You -biisissä, jossa musiikin sekaan yhdistetään fanien jättämiä puhelinviestejä.
Yhdeksän biisin kakkoslevy jalustaa vanhoja sävyjä vielä tehokkaammin käyttöön, eikä vain samplauksin kuten ensimmäinen levy. Mahtipontisen Enter The Circus -intron jälkeen kuullaan niin klassisia elementtejä (Welcome ja The Right Man), kabaree-tunnelmia (Nasty Naugty Boy) kuin akustistakin etenemistä (Save Me From Myself). Tasokkaan kakkoslevyn paras biisi on kuitenkin kauniisti sointuva Hurt. Tiukasti riehtova Candyman on kieltämättä vielä kovin hyväntuulista materiaalia, eikä minimalistinen I Got Trouble -biisikään jää pimentoon.
Back To Basics on kaikin puolin aivan loistava levy. Vanhojen elementtien yhdistely nykymusiikkiin on saatu Christina Aguileran puitteissa toimimaan aivan poikkeuksellisen hyvin. Yksikään biisi ei tunnu väsyneeltä tapaukselta, vaan jokaikisessä biisissä on joku viehkeä yksityiskohta, joka lennättää hienosti eteenpäin. Kun siihen lisätään vielä Christinan upeat vokaalit, niin tyylittelevän popin tämän vuoden kärkilevy on varmastikin tässä.
Christina Aguileran Stripped julkaistiin jo aikaa sitten, mutta pidetään tätä vaikka myöhäisarvosteluna. Levy on kuitenkin edelleen ajankohtainen uusimpana singlenään Fighter. Albumin aloittaa intro, jonka jälkeen seuraa Can´t Hold Us Down, jossa vierailee Lil´ Kim, joka heittääkin mehevät räpit. Soundit ovat parhaimmillaan veikeitä ja muutenkin biisissä on vetovoimaa mukavasti. Walk Way rauhoittaa tahtia huomattavasti, kunnes Fighter revittelee sähkökitaran kanssa ja meno on energistä. Infatuation seikkailee latino-tunnelmissa ja Loving Me 4 Me on Aguileralle tyypillinen slovari. Impossible etenee taas rauhallisesti. Underappreciated viehättää kertosäkeellään ja singlenä julkaistu Beautiful luo mahtavaa tunnelmaa pianolla ja jousilla.
Make Over muistuttaa erittäin paljon Sugababesin Overloadia ja kyseessä onkin oiva veto. Cruz sisältää mainion kertosäkeen ja musiikkitausta on varsin tyylikäs. Myös Soarin ja Get Mine, Get Yoursin vahvuudet piilevät kertosäkeessä, mutta Aguileran ääni luo vetovoimaa kyllä muihinkin osioihin. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu Dirrty toimii hyvin albumiraitana, vaikkei aikoinaan singlenä niin vakuuttanutkaan. Redmanin rap-kohta on biisin vahvin juttu. The Voice Within, I´m Ok ja Keep On Singin´ My Soul päättävät albumin rauhallisissa merkeissä.
Stripped on vallan erinomainen pop-albumi. Stripped on erittäin tasainen kokonaisuus ja jokaisessa biisissä on vetovoimaa viimeistään kertosäkeessä. Musiikkitaustat ovat tyylikkäitä ja tällainen hillitty tyyli toimii hienosti. Näin tasaisesta levystä on vaikea löytää huippukohtia, mutta yleistunnelman ollessa rauhallinen riehakkaammat biisit erottuvat joukosta. Sapen oma arvostelu Rupesin kuuntelemaan Christinan musiikkia jo Genie in the Bottle biisin aikoihin. Mielestäni kipale oli niin hyvä että sitä pystyi kuuntelemaan monta monta kertaa peräjälkeen. Vieläkin tuo biisi saa hyvälle mielelle. Tuolta levyltä muita mukaansa tempaavia kappaleita ovat; What a Girl Wants ja Come on Over, jotka eivät enää niin kamalan paljoa sytytä. Stripped albumin ilmestyessä Christinan tyyli oli muutunut rohkeammaksi ja rokimmaksi. Tämä ei haitannut tippakaan, vaan olin haltioissani Christinan muka "ei aina niin upeasta" tyylistä. Rakastin tätä tyyliä! Albumin kappaleet ovat toinen toistaakin parempia. Osaan jokaisesta biisistä vähintään kertosäkeen ulkoa. Tämä on itseasiassa ainoa Christinan levy jonka omistan, Genie In The Bottle singlen lisäksi. Levyn parhaimpiin kappaleisiin kuuluu ehdottomasti Fighter, Soar, Get Mine Get Yours ja Beautiful. Täysi 10! 2006 vuoden loppupuolella Christina julkaisi kolmannen soololevynsä; Back to Basics. Täytyy myöntää että olin aluksi hieman pettynyt ensimmäiseen singlejulkaisuun, Ain't No Other Man, mutta lopulta sekin pääsi valtaamaan sydämeni. En musiikillisesti pidä yhtä paljon Christinan nykyisestä blues/jazz tyylistä kuin edellisen albumin"Stripped" tyylistä. Albumilta on myös julkaistu kaksi muuta singleä, Hurt ja Candyman. Hurt on aivan mielettömän kaunis kappale ja musiikkivideo vielä lisää herkkyyttä biisiin. Mieletöntä! Candyman ei saa vieläkään täysiä pisteitäni, vaikka video onkin erittäin hauska. Levyä en omista enkä tiedä aionko hankkiakaan. Kuultujen kappaleiden perusteella annan levylle arvosanan 7½ Odotan innolla Christinan seuraavaa albumia. Christina on sen verran paljastanut että hän tulee taas muuttamaan tyyliään radikaalisti. Sitä odotellessa<3 |